Mitä Qigong on?                                                        

Qigongin historia yltää yli viiden tuhannen vuoden taakse.
Aikojen saatossa sitä on kutsuttu myös nimillä: daoyin (qi-energian johdattaminen kehossa), tuna (sisään- ja uloshengitys), zuochan (istuminen meditaatiossa) ja xingqi (qin kierron edistäminen). Sitä on harjoitettu kiiinan kaikkien filosofisten koulukuntien (uskontojen), taiteilijoiden, taistelulajien ja kiinalaisen lääketieteen piirissä, pääasiassa kehittämään mielentyyneyttä ja edistämään fyysistä terveyttä. Kiinalaiset tekstit kattavat tuhansien vuosien jatkumon koskien qigong harjoitusten kehitystä ja teorioiden muodostumista aina termin Qigong (Wade-Giles transkriptio: Chi kung) vakiintumiseen 1950.

Sananmukaisesti Qigong (lausutaan: ”Tsii kung”) on qin harjoitusmenetelmä.

Qi on terminä monimerkityksellinen: Ensinnäkin, se tarkoittaa ilmaa jota hengitämme. Se on jotain
mikä on olemassa universumissa ja sillä on selvä asema elimistön toimminnoissa. Toiseksi, se on ja toimii kehon osien välissä yhdistäen niitä ja välittäen vaikutuksia paikasta toiseen (meridiaanit). Kolmanneksi, se on pienin olemassaoleva kehon substanssi. Toisin kuin kudokset tai veri,  qi on näkymätöntä mutta muodostaa silti hyvin keskeisen sisällön ihmisen elämästä: "18 vuotiaan qi on hyvin erillainen kuin 80 vuotiaalla. Qigong harjoituksin on mahdollista kasvattaa tätä tärkeää substanssia, lisätä siten elinvoimaansa ja hidastaa vanhenemisen prosessia." -sanoo Professori Han Bin.

© Jari Siipola 2006

”Qigong on mielen voimaa hyödyntävä,
fyysistä ja mentaalista terveyttä parantava itse-harjoitusmenetelmä"

-Lin Zhongpeng

Vaikka Qigong harjoituksilla on lukuisia muotoja ja funktioita toimivat ne kaikki mielen tasolla. Tietysti qigongiin kuuluu myös fyysiset liikkeet ja hengityksen kontrolli, mutta ne ovat vähemmän tärkeitä kuin mielen voiman käyttäminen. Tässä suhteessa qigong poikkeaa ratkaisevasti mm. urheilusta jossa fyysinen suoritus näyttelee pääosaa hengityksen ja mielen lähinnä palvellessa kehollista esitystä.

Lin Zhopengin määritelmä erottaa sen myös ns. kovasta qigongista (yingqigong) jossa näytösluontoisesti esitellään kivien murskaamista päällä, lekan iskujen vastaanottamista piikkivuoteella maaten -ym. toimintoja joilla ei ole juurikaan tekemistä terveyden edistämisen kanssa.

Itse-harjoittelu tarkoittaa ennenkaikkea vastuun ottamista ja sairauden tullessa kyseeseen, myös taistelemista oman terveyden puolesta. On totta että monet Qigong-mestarit kykenevät hoitamaan sairauksia ulottamalla oman vitaalienergiansa (waiqi) hoidettavaan. Mutta vielä hyödyllisemmäksi katsotaan jos opettaa toista mobilisoimaan oman sisäinen qinsä ehkäisemään ja korjaamaan sairauksia. Toisten hoitamisesta waiqillä sanotaan, että se on kalan tarjoamista valmiina ja Qigongin opettamisen merkitsevän verkon antamista, jolloin voidaan toivoa että toinen oppii pyytämään kalansa itse. 

Mutta, vaikka vaikka harjoittajaa kohtaisi onni saada pätevää opetusta, saa harjoituksista hyötyä ainoastaan niitä tekemällä. Jos tietää hyviä harjoituksia muttei tee niitä, on tilanne hieman samankaltainen kuin jos säilyttäisi kaapeissaan ravitsevia ruokia ja hoitavia rohdoksia nauttimatta kuitenkaan niitä.                     

© Jari Siipola 2006